Poodle

Verkolla leikkiminen jatkuu... Vaikea vaan kuvata tällaista.

Playing with chickenwire continues...

Facebook pitää tiliäni panttivankina?/ Facebook is holding my account for ransom?

Tätä kirjoittaessani painan foliohatun tiukasti päähäni ja pälyilen epäluuloisesti ympärilleni.

Olin postaamassa uusimman päivitykseni Facebookin Käsityöblogit-ryhmään, kun minut kesken kaiken kirjattiin ulos ja vaadittiin uutta sisäänkirjautumista.

Teksti menee näin:

"Vaikuttaa siltä, että tietokoneessasi on haittaohjelma. Autamme sinua korjaamaan ongelman, jotta tilisi säilyy turvallisena eikä haittaohjelma leviä kavereidesi laitteisiin. Haittaohjelma on ohjelmisto, joka yrittää varastaa henkilökohtaisia tietoja ja aiheuttaa ongelmia käyttäessäsi Facebookia. Tiettyjen vahingoittamistarkoituksessa luotujen linkkien napsauttaminen tai jakaminen voi tartuttaa tietokoneeseen haittaohjelman."

En luota Facebookkiin niin paljon, että olisin uskaltanut painaa "Aloita", nappulaa, koska epäilin, että se johdattaa asentamaan jo olemassaolevan virustorjuntaohjelman rinnalle toisen ohjelman. Se ei käsittääkseni ole kovinkaan viisasta.

Ajoin tietokoneen täystarkistuksen (Elisa Tietoturva eli F-Secure). Ei löytynyt mitään. Googlettamalla löytyi tämä:


Linkki vie Facebookin omille sivuille, jossa kerrotaan, kuinka mielissään ovat tarjotessaan tällaista "Malvare Checkpoint"-palvelua, joka käsittääkseni löytää jonkin keksityn viruksen, jonka varjolla estävät tietyn tilin käytön tietyllä koneella, kunnes on ladannut näiden yhteistyökumppaneiden ohjelmat koneellensa. Tämä ohjelmahan löytää tämän "haamuviruksen" koneeltasi yhdessä hujauksessa, joka saa epäilemään oman alkuperäisen virustorjuntasi toimivuutta.

Ylläolevan linkin takaa löytyy paljon kommentteja, joissa puolisot ja ystävät ovat päässeet ongelmitta samalta koneelta tileillensä, ilman puhetta tietokoneessa olevasta viruksesta. Pikkuisen hämärää, eikö vain? Itse pääsen puhelimeni kautta, vaihdoin salasanan, ja katsoin kaikki tapahtuneet aktiviteetit. Ne olivat kaikki minun tekemiäni, joten tiliä ei oltu kaapattu. En ollut katsonut tai tykännyt mistään videosta yms. Käytän Facebookkia lähinnä käsitöideni kuvien jakamiseen ja blogini linkkaamiseen.

En tule ikinä asentamaan Facebookin pakolla tyrkyttämiä ohjelmia. Ilmeisesti tilini ei tule toimimaan kotikoneeni kautta, muutakuin IP-osoitetta vaihtamalla, en tiedä.

Oletko itse joutunut tämmöisen jäynän kohteeksi?

Merenneito/ Mermaid wire sculpture

Ostin metrinlevyistä kanaverkkoa, josta minun piti tehdä mekkoja. Se olikin sitä todella isosilmäistä. Olin kokeeksi leikannut siitä mekkoa varten palan, mutta ei siitä saanut hyvännäköistä aikaiseksi. Rutistelin palasesta sitten merenneidon. Pää näyttää oudolta näissä kuvissa, luonnossa paremmalta.

I bought some chicken wire, but it was no good for making dresses. I formed a mermaid out of the piece I had already cut. The head looks weird in these pictures, looks better in reality.

Lumipalloheisin alla/ Under the Roseum

Aikana, jolloin silkki ja tafti kahisivat ja herrasmiehet suutelivat neitojen siroja käsiä, syntyi neljä kaunista tyttölasta onnelliseen perheeseen. Tytöt viettivät huolettoman lapsuuden, vapaan ja seikkailuntäytteisen, toisin kuin useimmat heidän ikätoverinsa. Niinkuin lapsuudella on tapana, se loppui pian, tilalle tulivat tanssiaiset, kosijat, kaunis käytös ja pidättyväisyys. Usein tilaisuuden tullen siskokset hiippailivat salaa yön selkään, rakastamansa lumipalloheisin luo nauramaan ja tanssimaan yhdessä, ilman huolta paheksuvista katseista ja juoruista.

Päivää ennen nuorimman sisaren, 16 vuotiaan Evelinan, debytointia seurapiiriin, tämä sairastui kuristustautiin. Sisaret valvoivat pikkusiskonsa vuoteen vierellä, kun Evelinan voimat hiljalleen heikkenivät. Ennen kuin hän sulki silmänsä viimeistä kertaa, hän hymyili ja katsoi isosiskojaan Amandaa, Isabellaa ja Ofeliaa. Hän sanoi hiljaa "Minun aikani tällä puolen on hetken päästä ohi. Toivon teille rakkautta, lapsia ja pitkää elämää. Minä odotan teitä lumipallopuumme juurella, kun olette elämänlankanne päässä. Tapaamme siellä, kun yö on yötön ja oksat taipuvat kukkien painosta. Silloin olemme niinkuin ennen."

Vuodet kuluivat, sisaret elivät kukin omanlaisensa elämän, saivat lapsia, leskeytyivät, kokivat ilon ja surun hetkiä, aina kantaen sydämissään kaunista kaipuuta, unohtamatta koskaan Evelinaa. Viimeisten henkäysten ollessa käsillä, he ajattelivat häntä valkoisten kukkien ympäröimänä.

Isabella, sisaruksista viimeinen, oli jo hyvin vanha ja väsynyt tuntiessaan, että hänen vuoronsa oli lähteä. Silmiensä edessä soljui muistoja kuin purossa, päättyen lopusta alkuun, lapsuuteen, jossa hän kantoi pientä siskoaan lumipalloheisin alla. Pieni Evelina painoi paljon lapsen sylissä, mutta se haitannut. Pullea käsi kurottautui kohti vienolta tuoksuvaa kukkapalloa. Isabella nosti myös kätensä ja kurotti kättään yhdessä siskonsa kanssa. Elämänlanka katkesi ja hän huomasi tanssivansa hymyilevien siskojensa kanssa. Kaikki olivat nuoria ja kauniita, kauneimmissa mekoissaan, yöttömässä yössä. Aikaa ei ollut enää olemassa, oli vain tanssi, ilo, sisaret ja rakkaus.

****

At the time, when silk and taffeta rustled and gentlemen were courteus, four girls were born into a happy family. They had a carefree childhood, full of adventure, unlike so many girls of  of their age. As childhood always does, it ended soon. In came debut dances, suitors and gracefull behaviour. Often when they had a chance, the sisters stole into the night, and met under the roseum they so loved. They would laugh and dance together, with no fear of  disapproving looks and gossip. 

A day before the debut presentation of the youngest of sisters, Evelina, she fell ill of croup.  The sisters were by her bed, as she gradually lost her life. Before she closed her eyes for the last time, she smiled and looked at her big sisters Amanda, Isabella nad Ofelia. She spoke quietly "My time on this side is coming to an end. I wish you love, children and a long life. I will be waiting you under our roseum, when you are at the end of your lifeline. We will meet there, when the night is nightless, and the branches are heavy with flowers. Then we will be like we used to be."

Years passed by, the sisters lived their lives, had babies, experienced times of happiness and sorrow and eventually widowed. Through the years, they carried a beatiful longing of their Evelina. Taking their last breaths, they thought of her and the roseum.

The last one of the sisters, Isabella, was very old and tires when she felt, that her time had come. Memories streamed infront her eyes, from the end to the beginning, where she carried her baby sister under the roseum. Little Evelina was heavy in the arms of the child, but it didn´t matter. Plump hands reached towards the flowers, and she reached with her sister. Her lifeline was cut, and suddenly she found herself dancing with her laughing sisters. They all were young and beatilul, wore their prettiest dresses, in the nightless night. Time didn´t exist anymore, there was just dance, joy, sisters and love.

 

(Laita viestä sini.virkajarvi@suomi24.fi, jos haluat tälläsen hengen pihaasi tai kotiisi. Hinta 15 € kpl)

Aavemainen mekko/ Ghost of a gown

Kanaverkosta taivuttelin mekon. Tein tämän suorakulmaisesta kappaleesta, joka oli todalla iso. Sormet on kovilla, mutta mitäpä tuosta.

This ghost of a dress is bent from chicken wire. It´s tough on fingers but it looks quite interesting so it´s worth the pain.

Kulhollinen karppeja/ A bowlfull of koifish

Tein joskus vuosi sitten kulhon, jota pidin epäonnistuneena. Silmä tottui siihen, eikä se näyttänyt enää pahalta. Nyt se löysi paikkansa tekemäni (keskeneräisen) keijupatsaan vierestä. Valoin muottiin karppeja, maalasin ne ja laitoin kivien kera kulhoon. Laitoin 30 litraa vettä perään. Aika "zen" näkymä eikö vain?

I made a concrete bowl a year ago, and I thought it was a failure. My eyes got used to how it looks, so it doesen´t seem that bad anymore. I made some koifish from concrete using a mould, and painted them. I put some pebbels and 30 litres of water with the fish. Looks quite zen and serene, what do you think?

Keijupatsas saa hiukset/ Faerie statue gets her hair

Tässä hän nyt on, keskeneräisenä ja karkeana. Hiukset sain tehtyä kastelemalla teddykangassuikaleita löysässä betonivellissä ja asettelemalla asentoihinsa. Valutin vielä paljon velliä suortuviin. Paljon hiomista vielä luvassa. Varpaatkin puuttuvat.

Here she is, in all her roughness, still undone. Sanding and paint, missing her toes...